Isäntä sumuttelee chilivauvoja.
Puutarha kukoistelee!
Minkäänsortin kameralla ei pysty vangitsemaan näiden taimien syvänvihreää sävyä.
perjantai 15. maaliskuuta 2013
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Jaa kotisi niiden kanssa, joita rakastat.
Jotkut läksyt ovat uppiniskaiselle vaikeita oppia. Minun läksyni yhä uudelleen tuntuu olevan se, ettei minun kuulu tai tarvitse yrittää korjata ihan kaikkia ongelmia koko maailmassa. Kaikissa ihmissuhteissa vastuu on kaikilla näissä suhteissa olevilla - tasapuolisesti. Ja elleivät muut halua kantaa siitä omaa osaansa, on yhdentekevää kuinka paljon töitä tai minkälaisia temppuja keksin tilanteen korjaamiseksi. Silti tarvitaan aina kaikki tilanteen osapuolet halukkaina neuvottelupöytään ja pohtimaan asioita.
Elämä on monimutkainen tanssi, jossa riittää kiemuroita, ihmeteltävää ja pohdittavaa valtaisia määriä. Se on myös hauras, kallisarvoinen ja korvaamattoman erityinen tanssi, joka kannattaa jakaa. Siitä ei kuitenkaan kannata tehdä yhtään hankalampaa ja monimutkaisempaa, kuin se on, yrittämällä jakaa sitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät pidä sinusta tai joista et itse pidä.
Itsestäänselvää, eikö totta? Niinhän kaikki on, kunnes täytyy tehdä tiukkoja päätöksiä ja valintoja sen suhteen, miten ja kenen kanssa elämänsä jakaa. Toivon, että tämä viimeisin muutos, jonka kommuunimme asujaimisto on kohdannut, jää hyväksi toviksi voimaan myös viimeisenä muutoksena.
Istuimme tänään yhteisellä aterialla. Alakerran Isäntä oli tehnyt brittimuikkuja, joita pienet prinsessat ahmivat suurella ruokahalulla. Emännät maistelivat herkullisen tulista pastaa ja isäntä nosti pienen, murisevan maljan. Pitkästä aikaa meillä oli paljon helppoa, lämmintä perherakkautta saman pöydän ääressä.
Tätä olen kaivannut koko tämän pitkääkin pidemmän talven. Yhteistä olemista. Yhteisen pöydän ääreen kokoontumista. Lämpöä ja yhteenkuuluvuutta. Naurua, höpöttelyä, Vuokon pieniä virnistyksiä. Tämä on se perhe, joka tekee minusta ja lapsista syvästi onnellisia. Tämä on se perhe, johon kuulumisesta tunnen syvää ylpeyttä. Tämä on se perhe, jonka touhuista, kommelluksista, oivalluksista ja seikkailuista haluan kertoa yhteisenä tarinana. Tämä on se perhe, jota rakastan.
Alakerrassa rumpu kumisee. Tytöt nukkuvat jo rauhallisesti vuoteissaan. En pakkaa tänään tänne kuulumattomia tavaroita, mutta tiedän, ettei niiden paikka ole täällä.
On surullista, että joskus onnen löytämiseen kuuluu rajanveto. Sellainen rajanveto, joka sanoo, että tähän perheeseen eivät kuulu ne ihmiset, jotka eivät sitä ansaitse. Siihen kuuluu synninpäästö - se, että lakkaan suremasta sitä, etten osannut löytää ratkaisuja, rakentaa siltoja, korjata virheitä - silloin kun virheet eivät ole olleet minun tekemiäni.
Olen ylpeä meidän perheestämme. Olen niin ylpeä, että voin sanoa: tähän perheeseen eivät kaikki pääsekään. Tähän perheeseen pääsevät vain ne ihmiset, jotka ovat meidän arvioisiamme. Ellette tule kantaen rakkautta, tarjoten luotettavuutta ja iloa, valmiina antamaan itsenne kokonaisina ja kasvamaan itsenne kokoisiksi, vastuullisiksi, viisaiksi ja vahvoiksi - jääkää suosiolla himaan. Tänne, aurinkoportin taakse, pääsevät vain ne, jotka ovat riittävän suuria rakastettaviksi. Meidän kokoisiamme. Jättiläisiä.
Tämä on minun perheeni ja olen siitä niin ylpeä, että olen valmis puolustamaan kotiamme kaikilta, jotka eivät ole meidän arvioisiamme.
Elämä on monimutkainen tanssi, jossa riittää kiemuroita, ihmeteltävää ja pohdittavaa valtaisia määriä. Se on myös hauras, kallisarvoinen ja korvaamattoman erityinen tanssi, joka kannattaa jakaa. Siitä ei kuitenkaan kannata tehdä yhtään hankalampaa ja monimutkaisempaa, kuin se on, yrittämällä jakaa sitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät pidä sinusta tai joista et itse pidä.
Itsestäänselvää, eikö totta? Niinhän kaikki on, kunnes täytyy tehdä tiukkoja päätöksiä ja valintoja sen suhteen, miten ja kenen kanssa elämänsä jakaa. Toivon, että tämä viimeisin muutos, jonka kommuunimme asujaimisto on kohdannut, jää hyväksi toviksi voimaan myös viimeisenä muutoksena.
Istuimme tänään yhteisellä aterialla. Alakerran Isäntä oli tehnyt brittimuikkuja, joita pienet prinsessat ahmivat suurella ruokahalulla. Emännät maistelivat herkullisen tulista pastaa ja isäntä nosti pienen, murisevan maljan. Pitkästä aikaa meillä oli paljon helppoa, lämmintä perherakkautta saman pöydän ääressä.
Tätä olen kaivannut koko tämän pitkääkin pidemmän talven. Yhteistä olemista. Yhteisen pöydän ääreen kokoontumista. Lämpöä ja yhteenkuuluvuutta. Naurua, höpöttelyä, Vuokon pieniä virnistyksiä. Tämä on se perhe, joka tekee minusta ja lapsista syvästi onnellisia. Tämä on se perhe, johon kuulumisesta tunnen syvää ylpeyttä. Tämä on se perhe, jonka touhuista, kommelluksista, oivalluksista ja seikkailuista haluan kertoa yhteisenä tarinana. Tämä on se perhe, jota rakastan.
Alakerrassa rumpu kumisee. Tytöt nukkuvat jo rauhallisesti vuoteissaan. En pakkaa tänään tänne kuulumattomia tavaroita, mutta tiedän, ettei niiden paikka ole täällä.
On surullista, että joskus onnen löytämiseen kuuluu rajanveto. Sellainen rajanveto, joka sanoo, että tähän perheeseen eivät kuulu ne ihmiset, jotka eivät sitä ansaitse. Siihen kuuluu synninpäästö - se, että lakkaan suremasta sitä, etten osannut löytää ratkaisuja, rakentaa siltoja, korjata virheitä - silloin kun virheet eivät ole olleet minun tekemiäni.
Olen ylpeä meidän perheestämme. Olen niin ylpeä, että voin sanoa: tähän perheeseen eivät kaikki pääsekään. Tähän perheeseen pääsevät vain ne ihmiset, jotka ovat meidän arvioisiamme. Ellette tule kantaen rakkautta, tarjoten luotettavuutta ja iloa, valmiina antamaan itsenne kokonaisina ja kasvamaan itsenne kokoisiksi, vastuullisiksi, viisaiksi ja vahvoiksi - jääkää suosiolla himaan. Tänne, aurinkoportin taakse, pääsevät vain ne, jotka ovat riittävän suuria rakastettaviksi. Meidän kokoisiamme. Jättiläisiä.
Tämä on minun perheeni ja olen siitä niin ylpeä, että olen valmis puolustamaan kotiamme kaikilta, jotka eivät ole meidän arvioisiamme.
tiistai 5. maaliskuuta 2013
Saunatuvan viidakko
Tässäpä kuvia meidän saunatuvan vallanneista vihreistä ihmeistä!
On paprikoita, chilejä, salaatteja, yrttejä, tomaatteja, pinaatteja... kaikkea!
Paprikoiden lajikkeet on meiltä hieman hämärässä, mutta kutsumme niitä nimillä Pikku Suippis, Iso Suippis ja Iso Pyöree.
Pikku Suippiksista löytyy terhakkaimmat taimet. Tässä keskellä tomerana kasvava taimi työntää jo kolmatta lehtiparia.
Taimia on ehkä hieman liikaa omiin tarpeisiin, täytyy pitää taimenvaihtopäivät keväämmällä.
Chilejä: Peach Habanero, Naga Morich, Aji Benito, Lemon Drop, Sweet Banana, Delicias, Heart Throb, Yellow Cheyenne, Chinese Ornament.
Paljon on itänyt, mutta tomaatit, munakoisot ja sellerit odottelevat vielä kaikki vuoroaan, ja muutamat yrtit sekä chilitkin ovat hitaampia heräämään eloon. Kasvivalo antaa pikkusille voimaa kasvaa ja nurkassa seisova tuuletin pitää huolen, ettei mikään hento vauvanvarsi pääse palamaan.
Hurjaa, että jo näin aikaisessa vaiheessa on näin paljon itäneitä kasvivauvoja! Minähän en ole tähän projektiin juuri osallistunut, vaan Yläkerran Emäntä ja Alakerran Isäntä ovat tehneet kaiken työn. Minä vain valokuvaan ja ihmettelen :) Toivottavasti jossain vaiheessa myös minulle nakitetaan työtä, etten jää ihan paitsi viherpeukaloinnista.
-- iita
tiistai 26. helmikuuta 2013
Kevättä rinnassa
Tervehdykset täältä komeiden hankien keskeltä, Kaunisharjusta. Ensimmäiset aurinkoiset päivät, chilin siementen ilmestyminen postista ja esikasvatusvälineistön saapuminen kaupan hyllylle kirvoitti Aurinkoportin väen melkoisen istutusintoon. Ulkona pakkanen vielä paukkuu, mutta saunatuvalla kesävalmistelut ovat hyvässä vauhdissa.
Alakerran Isäntä viritti meille ihan oman natikan, joka luo loistettaan jo itäneiden taimien ylle. Ja voi pojat, miten tarmokkaita paprika-vauvoja meillä jo on! En ole nähnyt näin hyvää ja syvää vihreää taimissani ikinä. Ei ollenkaan turha peli tuo lamppu.
Samoin Alakerran Isäntä keksi, että vesisängyn lämpöelementeistä saadaan mainiot lämmittimet vaativammille itäjille. Paprikat kaipaavat korkeampaa itämislämpöä. Samoin myöhemmin keväällä aiotut kärsimyskukat, jotka vaativat kokemukseni mukaan sen 35-40 astetta ennen kuin inahtavatkaan. Kyllä nyt on pelit ja pensselit, kuulkaas.
Päätimme hyödyntää lampun laajasti ja laitoimme pienen, neuvoa-antavan bourbonin siivityksellä multiin myös koko joukon salaatteja, yrttejä ja pinaattia. Sopivasti onnistuimme löytämään metritolkulla parvekelaatikoita autotallista ja niihin ne sujahtivat. Kylmässä itävä salaatti kätkettiin viilentymään aivan saunatuvan nurkan taakse - nimittäin pumppuhuoneeseen. Siellä on sopivasti kylmää ja kalseaa ympäri vuoden ja pimeääkin. Kohtelustaan kauhistunut ensimmäinen salaatti itikin ihan muutamassa vuorokaudessa.
Täytyy tästä pujahtaa tervehtimään uusia, pieniä kommuunin asukkaita, jahka saan tuon äidin kanssa kotona hiihtolomaa viettävän Vuokon päiväunille. Jos onnistun pujahtamaan kameran kanssa, tämä juttu saa myös kuvia osakseen.
Alakerran Isäntä viritti meille ihan oman natikan, joka luo loistettaan jo itäneiden taimien ylle. Ja voi pojat, miten tarmokkaita paprika-vauvoja meillä jo on! En ole nähnyt näin hyvää ja syvää vihreää taimissani ikinä. Ei ollenkaan turha peli tuo lamppu.
Samoin Alakerran Isäntä keksi, että vesisängyn lämpöelementeistä saadaan mainiot lämmittimet vaativammille itäjille. Paprikat kaipaavat korkeampaa itämislämpöä. Samoin myöhemmin keväällä aiotut kärsimyskukat, jotka vaativat kokemukseni mukaan sen 35-40 astetta ennen kuin inahtavatkaan. Kyllä nyt on pelit ja pensselit, kuulkaas.
Päätimme hyödyntää lampun laajasti ja laitoimme pienen, neuvoa-antavan bourbonin siivityksellä multiin myös koko joukon salaatteja, yrttejä ja pinaattia. Sopivasti onnistuimme löytämään metritolkulla parvekelaatikoita autotallista ja niihin ne sujahtivat. Kylmässä itävä salaatti kätkettiin viilentymään aivan saunatuvan nurkan taakse - nimittäin pumppuhuoneeseen. Siellä on sopivasti kylmää ja kalseaa ympäri vuoden ja pimeääkin. Kohtelustaan kauhistunut ensimmäinen salaatti itikin ihan muutamassa vuorokaudessa.
Täytyy tästä pujahtaa tervehtimään uusia, pieniä kommuunin asukkaita, jahka saan tuon äidin kanssa kotona hiihtolomaa viettävän Vuokon päiväunille. Jos onnistun pujahtamaan kameran kanssa, tämä juttu saa myös kuvia osakseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)