Ensimmäiset kommuuniterveiset

- viimeinkin!

No niin, tämä blogi on ollut työn alla viimeisen puoli vuotta. Jospa tänne siis viimein saisi synnytettyä jotakin tekstin poikasta ihmisten ihmeteltäväksi.

Lyhykäisyydessään meistä ja blogista. Muutimme kommuuniimme reilu vuosi sitten, kesäkuun puolivälissä 2010. Silloin tehtiin periaatepäätös, että blogi halutaan, mutta sitä ryhdytään pitämään vasta "elämän vakiinnuttua." Hyväksi vakiintumisajaksi suunniteltiin vuotta.

Kuitenkin kesäkuu 2011 tuli ja meni - eikä blogista ollut kuin kaukaisia haaveita. Eräs meistä vietti pitkän tovin synnärillä ja sitten olikin kiirettä jo hoidella kommuunin nuorinta osallistujaa. Heinäkuu kului useammalla kommuunin jäsenellä töiden parissa ja blogin aloittaminen jäi.

Ja niin se tarina vaan menee - sitä suunnittelee kovasti, mutta ei saa mitään aikaan, ennen kuin sopiva hetki ilmestyy. Ilmeisesti se on sitten nyt.

Reilu vuosi kommuunieloa takana - toivottavasti monta monituista vuotta vielä edessä. Mitä olemme oppineet tänä aikana? Varmaan paljon sekä itsestämme, että toisistamme. Sen nyt ainakin, että yhteisössä eläen joudumme vuorotellen siivoilemaan toinen toistemme jälkiä, kuten Kati arveli. Koska mitään erityisiä suuria kriisejä ei ole ilmennyt, olemme joko aivan guruja ratkomaan ongelmia tai riittävän tervejärkisiä ollaksemme aiheuttamatta niitä. Yhdessä touhuamisen riemun olemme saaneet kokea, etenkin erilaisten talkoiden yhteydessä, samoin ylpeyden oman puutarhan vielä aika pienistä, mutta antimista kuitenkin.

Olemme vuoden mittaan saaneet vieraiksemme ystäviä läheltä ja kaukaa - sekä ihan uusia lähimmäisiä couch surfingin kautta - sellaisia, joita emme muuten olisi tavanneet lainkaan. Koiravieraita meillä käy naapureista päivittäin, tosin pääasiassa ilman omistajiaan. Olemme tutustuneet ihaniin naapureihimme sekä huomanneet, että mäen päällä asuu aivan oikea villi noita!

Sekä tänä että viime syksynä saimme metsistä ja puutarhasta talteen saakka satoa. Molempina kesinä puutarhasta siirtyi ruokapöytään jotakin tuoretta herkkua päivittäin. Tämän kesän bravuuri oli kesäkurpitsa ja syksyn munakoiso. Viime kesän suurin herkku oli ehdottomasti tumma ja tuoksuva tuore pinaatti.

No entäs tämä blogi sitten? Mitä siltä voi odottaa? Varmasti vastaisuudessakin brassailua puutarhan antimilla ja kertomuksia viljelykokeiluista. Ehdottoman varmasti ruokaohjeita ja projektikuvauksia täällä tapahtuvista isommista askareista. Arkipäivän oivalluksia yhdessä elämisen iloista ja murheista.

Jos tällainen kiinnostaa, olet ehdottomasti tervetullut seuraamaan kommuunimme elämää!