Remontin korjuuta

Ristin talon alakerran Lapyrinttikodiksi. Sillä pohjaratkaisunsa takia se on melkoinen sokkelo, ainakin kaikki tuntuvat eksyvän viimeistään pannuhuoneen ja saunan tienoilla. Kunnes siis oppivat erottamaan käytävän oven ja vesipumppuhuoneen oven keskenään...

Asumme tavallaan kahdessa asunnossa yhtäaikaa (tämä lisää lapyrinttimäisyyttä). Alakerta on jaettu silläviisiin, että täällä on yksi kaksio sekä yksi yksiö, jotka ovat kylläkin ihan yhteydessä keskenään. Yksiössä on oma pieni keittiönsä ja meillä on myös kaksi vessaa. Kun muutimme taloon, valtasimme ensiksi vain kaksio-osuuden, sillä Miska-poika asusteli vielä kesäkuun alkuun yksiössä. Nyt siitä on tulossa Veelle oma yksiö :)

Ajattelimme tehdä Lapyrinttikotiin heti ensimmäisenä pintaremontin. Ensiksi keittiön tasoja piti hieman muokata, että saimme tilaa tiskikoneelle. Tämän jälkeen huomasimme, että vaatekaappien sokkeleissa on hieman hometta, joten ne lähtivät suoraan purkuun. Siitä seurasikin paljon seinien kittaamista ja loppujenlopuksi lattiapinnan vaihto. Onneksi meillä on suvussa paljon kykenevää väkeä, joten remontti saatiin aika napakasti pakettiin. 

Tällä hetkellä remontoimme Veen uutta huonetta. Katsokaapas miten reippaasti talon isommat lapset olivat auttamassa maalausurakassa!

Ja valmista tuli! 

-- iita

Uusi Aurinkoinen Perhe

Olen salaa katsellut Aurinkoportin kommuunia ylhäisen Harakkamäen päältä jo muutaman vuoden ajan. Olenpa päässyt vähemmän salaa siellä vierailemaankin useasti ja iloitsemaan siellä asuvien ystävieni kanssa. Tein kommuunin väestä haastattelun Seita-lehteen ja tutustuin siellä uusiin ihaniin ihmisiin.

Nyt tuuli on vaihtanut suuntaa, se puhaltaa muutoksia ja uusia ideoita vähän joka suunnalla. Meidän perhettä, minua, isäntää, pikku-Veetä ja kahta koiruutta, se puhalsi kohti Aurinkoporttia. Muutimme siis kommuuniin virallisesti huhtikuun lopulla.

Mutta eihän me nyt sillälailla vain muutettu taloon. Ensiksi kuiskimme isännän kanssa iltamyöhäisellä salaa, että niinhän siitä Aurinkoportin talosta nyt vapautuu koko alakerta kesään mennessä. Että siinähän sitä olisi koirille sekä Veelle tilaa temmeltää. Pitäisi kylläkin jakaa pihapiiri ja osa elämästään toisen perheen kanssa, osaisikohan sitä silläviisiin elää ja ollakaan. Olin aina hokenut kommuunissa vieraillessani, että on se upeaa kun jotkut edes edistää yhteisöllisyyttä ja asuvat näin, en minä vaan pystyisi.

Sitten sitä kuitenkin alkoi miettimään, että ehkä sitä pystyisi sittenkin.

Laitoin Hanna-ystävälleni tekstarin, että mitäpäs jos me ehkä vähän varovasti oltaisiin kiinnostuneita muuttamaan taloon, olisiko paha juttu. Vastaus oli niin ilostunut, innostunut ja mahtipontinen, että liikutuin ihan kyyneliin. Meidät haluttaisiin tosi tosi TOSI mielellään taloon! Oli uskomatonta ajatella, että me olisimme jonnekin niin kovasti tervetulleita. Päätimme siis lähteä isännän kanssa tutustumaan taloon jo samana iltana.

Ja kuinkas sitten kävikään....

-- iita