Remontin korjuuta

Ristin talon alakerran Lapyrinttikodiksi. Sillä pohjaratkaisunsa takia se on melkoinen sokkelo, ainakin kaikki tuntuvat eksyvän viimeistään pannuhuoneen ja saunan tienoilla. Kunnes siis oppivat erottamaan käytävän oven ja vesipumppuhuoneen oven keskenään...

Asumme tavallaan kahdessa asunnossa yhtäaikaa (tämä lisää lapyrinttimäisyyttä). Alakerta on jaettu silläviisiin, että täällä on yksi kaksio sekä yksi yksiö, jotka ovat kylläkin ihan yhteydessä keskenään. Yksiössä on oma pieni keittiönsä ja meillä on myös kaksi vessaa. Kun muutimme taloon, valtasimme ensiksi vain kaksio-osuuden, sillä Miska-poika asusteli vielä kesäkuun alkuun yksiössä. Nyt siitä on tulossa Veelle oma yksiö :)

Ajattelimme tehdä Lapyrinttikotiin heti ensimmäisenä pintaremontin. Ensiksi keittiön tasoja piti hieman muokata, että saimme tilaa tiskikoneelle. Tämän jälkeen huomasimme, että vaatekaappien sokkeleissa on hieman hometta, joten ne lähtivät suoraan purkuun. Siitä seurasikin paljon seinien kittaamista ja loppujenlopuksi lattiapinnan vaihto. Onneksi meillä on suvussa paljon kykenevää väkeä, joten remontti saatiin aika napakasti pakettiin. 

Tällä hetkellä remontoimme Veen uutta huonetta. Katsokaapas miten reippaasti talon isommat lapset olivat auttamassa maalausurakassa!

Ja valmista tuli! 

-- iita

Uusi Aurinkoinen Perhe

Olen salaa katsellut Aurinkoportin kommuunia ylhäisen Harakkamäen päältä jo muutaman vuoden ajan. Olenpa päässyt vähemmän salaa siellä vierailemaankin useasti ja iloitsemaan siellä asuvien ystävieni kanssa. Tein kommuunin väestä haastattelun Seita-lehteen ja tutustuin siellä uusiin ihaniin ihmisiin.

Nyt tuuli on vaihtanut suuntaa, se puhaltaa muutoksia ja uusia ideoita vähän joka suunnalla. Meidän perhettä, minua, isäntää, pikku-Veetä ja kahta koiruutta, se puhalsi kohti Aurinkoporttia. Muutimme siis kommuuniin virallisesti huhtikuun lopulla.

Mutta eihän me nyt sillälailla vain muutettu taloon. Ensiksi kuiskimme isännän kanssa iltamyöhäisellä salaa, että niinhän siitä Aurinkoportin talosta nyt vapautuu koko alakerta kesään mennessä. Että siinähän sitä olisi koirille sekä Veelle tilaa temmeltää. Pitäisi kylläkin jakaa pihapiiri ja osa elämästään toisen perheen kanssa, osaisikohan sitä silläviisiin elää ja ollakaan. Olin aina hokenut kommuunissa vieraillessani, että on se upeaa kun jotkut edes edistää yhteisöllisyyttä ja asuvat näin, en minä vaan pystyisi.

Sitten sitä kuitenkin alkoi miettimään, että ehkä sitä pystyisi sittenkin.

Laitoin Hanna-ystävälleni tekstarin, että mitäpäs jos me ehkä vähän varovasti oltaisiin kiinnostuneita muuttamaan taloon, olisiko paha juttu. Vastaus oli niin ilostunut, innostunut ja mahtipontinen, että liikutuin ihan kyyneliin. Meidät haluttaisiin tosi tosi TOSI mielellään taloon! Oli uskomatonta ajatella, että me olisimme jonnekin niin kovasti tervetulleita. Päätimme siis lähteä isännän kanssa tutustumaan taloon jo samana iltana.

Ja kuinkas sitten kävikään....

-- iita

Puutarhauutisia!

Ihana kevätmöyrintä on ollut käynnissä kommunaalisessa siitä saakka, kun lumipeite alkoi raottua. Vaikka kevään mittaan niskaan (ja puutarhaan) saatiin monet takatalviset myräkät, se ei innostusta latistanut. Vaikka ulkona oli hanget ja korkeat nietokset, sisällä itivät paprikat ja chilit, erilaiset muna- ja lyhtykoisot ja mamman armaan basilikat. Koirista huolimatta sisähoidossa olevat kasvit ovat yhä hengissä.

Vaan nyt aurinko paistaa täydeltä terältä ja kommuunin alkukesän puuhat ovat täydessä käynnissä. Raavimme prinsessoiden kanssa pihaan ihka uuden kukkapenkin. Aivan kanssaemännän ikkunan viereen kasvaa kesän aikana ihania kruunuvuokkosia. Koiran makuukuoppaa täytettiin jälleen kerran ja multa ryyditettiin upeilla liljan sipuleilla. Punaisten kaunottarien ensimmäisiä pilkahduksia mullasta onkin tähytty innolla. Niiden ystäviksi ripottelin toiveikkaana samettikukan siemeniä torjumaan liljoja ahdistelevia liljakukkoja.

Mansikat olivat talvehtineet upeasti. Sekä viime kesänä siemenestä kasvatetut kuukausimansikat, että taimina saadut suvettaret näyttävät terhakoilta ja hyvinvoivilta. Mansikoiden sekaan ripottelin samettikukan siemeniä ja kerroksen tuoretta multaa. Samettikukat torjuvat jos mitä mörköjä ja ainakin oman huomioni mukaan myöskään kirvat eivät tuntuneet viihtyvän voimakkaasti tuoksuvien "sammareiden" lähistöllä. Samoin mansikkapenkissä viime kesänä kukkineet samettikukat säästivät muutamat ensimmäiset mansikat meille ihmisille, kun rastaat eivät osanneet mansikoita kukkapenkistä etsiä - toisin kuin mamma ja rinsessa.

Toiset upeasti talvehtineet löytyivät ulkoruukusta. Sementtiruukun kätköistä kasvaa ruohosipulia valtoimena vihreän ryöppynä. Sen kaveriksi multaan tökityt valkosipulinkynnet näyttävät jo myös kynsiään vehrein, maukkain versoin. Istutin ruukkuun vallitsevien sipuleiden kaveriksi vielä kevätsipulia. Saas nähdä, mitä kaikkea yhdestä ruukusta saadaan kesän aikana napsia.

Yhden parvekelaatikollisen kylvin pinaattia. Ensimmäisenä kesänä tässä portailla pinaatti kasvoi parvekelaatikostaan valtoimenaan ja voi, miten herkkua se oli. Sitä piti laittaa ihan kaikkialle, niin ruokiin kuin salaatteihinkin. Nohevampi keskittyisi poimimaan nokkosia, joista saisi moninkertaisen määrän rautaa, mutta kun se pinaatti, sen tummat, palleroiset lehdet - NAM!

Tänä vuonna ruukkuihin taitaa keskittyneesti mennä kasvamaan etupäässä sellaisia asioita, jotka vaatisivat maassa kasvaessaan kitkemistä kovasti. Ainakin parsakaalit, erilaiset salaatit, vuonankaali ja lehtimangoldi saavat asustella ruukuissa ja parvekelaatikoissa.

Myös iänikuinen pengerryssuunnitelma etenee. Topakka Nuori Isäntä on suunnitellut penkereitä tuohon meidän jyrkänteen peitoksi. Täytämme penkereet hevonkakalla ja turpeella ja istuttelemme niihin kasvamaan nuo isommat, kuten kurpitsat (sekä kesä- että talviversiot) sekä muut räyheän typekkäästä kasvualustasta nauttivat.

Nuori Isäntä on samaan vauhtiin pohtinut kasvihuoneen rakentamista, joten varttuessaan chilit, paprikat ja koisot pääsevät sinne kellimään. Toivottavasti myös todella onnettoman näköisistä tomaatintaimistani sukeutuisi jotakin. Tomaatit ovat herkullista herkkua ja tämän mamman taimikasvatus pääsi nolosti liian myöhään tänä keväänä liikkeelle.

Pakko vielä kehuskella sisäansiolla: kärsimyskukat kasvavat niin hurjaa vauhtia, että moneen kertaan ihmetelty "kuka meidän verhoja sulkee" selittyi luonnollista tietä verhotangossa mönkivän kärsimyskukan tekosina.

Heti, kun saan hankittua itselleni kameran, saatte näistä seikkailuista KUVIA!

Jälkiajatus. Onpa ihanaa jakaa kotia Nuoren Isännän ja Kanssaemännän kanssa, jotka jakavat intohimoni puutarhassa möngintään. Topakka Nuori Isäntä on jo ehtinyt touhuta pihassa ja puutarhassa enemmän, kuin olemme kimpassa saaneet aikaan edellisen kahden vuoden aikana. Erityismaininta on annettava kuusiaidan laittamisesta aisoihin tuossa tuokiossa! Aivan sankarillista toimintaa!

Muutoksia kotikommuunin väessä.

Puolitoista vuotta alkuperäisellä miehityksellä, mutta nyt kotikommuunin asujaimisto vaihtuu. Alakerran asukkaiksi olemme saaneet toisen perheen, Iitan, Isännän ja Vee-miehen muodostaman yksikön, jota on vahvistettu kahdella koiruudella.

Kommuunin virallinen pää- ja käpäläluku siis hivenen muuttui ja aikuisten ja lasten suhdeluku vaihtui lapsivoittoisemmaksi.

Naapurin Noidan perheineen toivotimme tervetulleiksi huhtikuussa.

Virallisen heipan Miskalle ja tervetulotoivotukset uusille kommuunin jäsenille saa käydä toivottelemassa Aurinkoportin Vakkajuhlilla lauantaina puolesta päivästä alkaen.